Terve taas! (tai vähemmän terve)

Anteeks kun en ole kirjoittanu pieneen ikuisuuteen! Täällä osaston seinien sisäpuolella mä kirjotttelen... 

Tässä on ollut vähän kaikkee... Sekoilua exän kanssa ja viiltelyä ja nyt osasto, jossa oon ollu jonkun viikon jo, tai no vähän ylikin.

Olen todella itsetuhoinen ollu ja pää on täynnä itsemurha-ajatuksia. Ehkä on hyvä että olen täällä... Pois pääsystä ei ole tietoakaan...

Ja kaiken lisäksi mulla on kuulema alkava syömishäiriö... HAH! Eikä ole. En vaan halua syödä ja lihoa täällä, kun uloskaan en pääse. 

Mulla on koko ajan hirveä ahdistus päällä. Ja eikun opamoxia naamaan... On siitä vähän apua hetkeks, mut kun se ei oikein riitä. Viiltelyä viiltelyn perään ja vähän tikkejä sinne tänne. Sitä mun elämä taas on ollu... Ihme kun en vielä vierihoitoon oo joutunu ja hyvä niin!

 Oon ollu kamalan itkunen täällä ja joulu ahdistaa!

Toivottavasti pääsen sillon lomille siskon luo niin näen mun kummitytyn riemun kun se avaa paketteja!

Minä ostin sille nukkekodin!

10. päivä oli ukin kuolinpäivä. Siitä on nyt 12. vuotta. Silti se koskettaa vieläkin.

 Ja samana päivänä täällä osastolla oli kauneimmat joululaulut. Ennen kuin ne alkoi puhuin parin kaverin kanssa ettän tule kestämään jos siellä lauletaan varpunen jouluaamuna, sydämmeeni joulun teen tai maa on niin kaunis, niin eikös toinen kaveri toivonu ensimmäisenä sen varpunen jouluaamuna. Sain ihan hysteerisen itkukohtauksen, enkä meinannut päästä siitä tilasta pois...

10. päivä oli mulle muutenkin merkityksellinen päivä. Silloin olin suunnitellu tappavani itteni, mut mä olin täällä niin tarkassa syynissä, etten pystynyt edes viiltämään.

Miten muka minä sen nään

kun en itsestäkään

saa selvää ilman selittäjää

enkä lähtökohtaisesti minään

pidä tätä ongelmaa

Muuntautumiskykyämme koetellaan

kun meidän oletetaan sopeutuvan

tähän umpikujatilanteeseen

yli kiehuneeseen paskuuteen

Katastrofin elkeet luettavissa

mut kuka niistä jaksaa enää maindata

hämärästä toiseen ohjelmoituna

pala jumaluutta lasikuorissa

Miten muka minä sen nään

kun en itsestäkään

saa selvää ilman selittäjää

enkä lähtökohtaisesti minään

pidä tätä ongelmaa

Sahalaitaisia suudelmia

muka ilman taka-ajatuksia

niinkuin veitset siinä kädessä

jolla yleensä kätellään

Valkoisia ruusuja kivetyksellä

katastrofin merkit tuntuu tuulessa

sipralex ja stella, klortriptyl ja opamox

parempi kuin koskaan edes uutena

Valkoisia ruusuja kivetyksellä

katastrofin merkit tuntuu tuulessa

Sipralex ja Stella, Klortriptyl ja Opamox

parempi kuin koskaan edes uutena

Miten muka minä sen nään

kun en itsestäkään saa selvää

ilman selittäjää

enkä lähtökohtaisesti minään

pidä tätä ongelmaa

-apulanta Harmaa-

<3TM

Sisko

Tuntuu että olen taas vähän rikki. pienellä säröllä vasta.

 Vielä mä pärjään. 

Taidan olla vähän väsynyt! Mun vaan pitää ottaa vähän iisimmin. 

Vähemmän menoja ja enemmän omaa aikaa!

Pelottaa. 

Sisko ja isä on kolarista tulossa. Siskolla oli työhaastattelu sinne. PELOTTAA! Entä jos se saa sen työn? 

Oisin mä sen puolesta tosi onnellinen, mut en mä pärjää ilman sitä! 

Sisko on mulle mun rakkain perheenjäsen. Se on ollu aina, siis ihan aina, mun tukena. Se on aina pelastanu mut kun mulla on ollu paha olla. Mä oon aina ollu tervetullut sen luo. Ja Ensku, se on mulle jotain niin rakasta!. 

Entä jos ne lähtee sinne kauas? Kuka mut sitten pelastaa?

Tiiän kyllä ettei sisko mua jätä, että kyllä se edelleenkin soittaisi mulle joka ikinen päivä ja varmistaisi että oon kunnossa, mut silti se on siellä jossain.

Mun vaan pitäis olla onnellinen sen puolesta! Se on sen unelma, että se pääsis muuttamaan lappiin! Ja oonhan mä sen puolesta onnellinen, mut mua pelottaa se, että jos ne lähtee sinne! 

Eikä se ees oo vielä varmaa saako se sitä työtä... 

Silti mä itken täällä kun kirjotan tästä... Mut mä pärjään aina... Jotenkin. 

Mä oon aina ollu sitä mieltä, että unelmiaan pitää seurata! Siispä pyyhin kyyneleeni ja olen onnellinen siskoni puolesta, jos hän sen työpaikan saa!

<3TM

Tööt

Huh! Nyt on töötti olo kyllä... Koko viikonlopun oon ollu menossa...

 Sillon perjantaina HR:n kanssa tyttöjen aikaa, eilen menin siskon luo yöks ja tänään menin siskolta suoraan mummolle syömään ja siitä Marjon kanssa kauppaan. Sitten nukuin pienet päikkärit ja suuntasin niiden jälkeen Marjolle. Nyt sitten viimein kotosalla!

Kämppä on kamala läävä. Pitäs siivota ja tiskata, mut mitä mä teen? Kirjotan blogia. 

Tuntuu ettei oo yhtään energiaa. Haluaisin vaan nukkumaan, mut mun pitää tehhä tälle kämpälle jotain ja suihkuunkin pitäs raahautua...

Nyt kyllä pitää ottaa pari päivää rauhallisemmin, etten polta taas itteäni loppuun ja en todellakaan halua joutua uudestaan osastolle heti. Sitä paitsi ensi viikonloppuna on ne bileet, mitä mä ootan ihan älyttömästi!

Oikeestaan on hyvä, että on aina jotain mitä mä odotan, koska silloin mun olokin pysyy virkempänä! Kun on jotain mitä odottaa, on helpompi esimerkiksi olla viiltelemättä. Koska jos mä nyt taas viiltelisin, mä joutusin päivystykseen ja sieltä osastolle ainakin yöksi. Ja sitten pitäis piilotella taas tikkejä ja kaikki ois hankalempaa... Joten nyt en todellakaan viiltele, vaikka tekisikin vähän mieli... Se vaan johtuu sitä, kun on niin väsynyt. Taidan ottaa tarvittavan...

Mutta nyt rupean taas hommiin ja sitten nukkumaan 

<3TM

Pohdiskelua ja kuulumisia!

 Kuten mun blogistakin ehkä huomaa, mulla menee paremmin. Olo on hyvä. Tai ei minään mahtava, mut ei huonokaan. Mut tasainen se on. 

Kyllä mun mielessä käy paljon pahoja ajatuksia. Jos rekka menee ohi, saatan ajatella, että entä jos hyppäisin sen alle. Mut ei ne ajatukset kuitenkaan oo sellaisia, että toteuttaisin ne. En mä tällähetkellä halua kuolla. Mut kai nää itsetuhopaskat on jotenkin pinttyneet mun päähän.

 Vähän niin kun sekin, että kyllä mä viiltelyäkin aattelen. Se ois nyt niin helppoo, liian helppoo, mut en mä sitä oo toteuttamassa. Enkä mä haluakkaan.. tai haluan, mut en halua. Sitä on niin vaikee selittää. Mutta älkää huoliko, en mä oo viiltämässä tai tappamassa itteeni!

Eilen oli kiva päivä. Koko ajan oli touhua!
Aamulla lähdin kädentaidot-ryhmään ja sieltä sitten kotiin ja Ensku, kummitytyni, tuli hoitoon iltapäiväksi. Oli niin ihanaa taas viettää laatu aikaa tytyn kanssa. Hän on niin kamalan rakas minulle!
Hän piirsi mulle maailman söpöimmän kuvan!

Illasta menin Marjon luo ja kokeilin hänelle uutta kampausta!

Marjo ainakin tykkäsi! Pitää kuulema tehdä samanlainen sitten mun bileisiin :)

HR tuli sitten Marjolle ja istuttiin siinä vähän aikaa. Sitten lähdettiin minun luo tekemään sinne bileisiin soittolistaa ja kuinkas ollakkaan tanssijalkaa alkoi vipattaa... No loppujen lopuksi kaiken säätämisen jälkeen päädyimme baariin. Ei me paljoa mitään juotu, koska ei ole rahaa ja toisaalta ensi viikolla on jo ne tuparibileet! Mutta käytiin viettää HR:n kanssa viettämässä tyttöjen keskistä aikaa ja vähän tanssittiin! Pääasia on että meillä oli mukavaa!

<3TM

Kuvia!

Kuvausta marjon kanssa! Mukavaa tekemistä yhessä. Nyt kun Marjollakin on blogi!

Tästä Marjon blogiin!

Ulkona on ihana talvi sää ja on niin kaunista kun on vähän lunta! 

Samalla kun kuvia räpsittiin, tuli hyvä kävely lenkki... Illalla kyllä ois tarkotus lähtee ihan lenkille vähän pidemmälle.

Elvis lenkin jälkeen... Ei hiekkaa!

<3TM

UK

Pääsinkin tänään osastolata kokonaan pois.

 Vähän ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta olen innoissani ja toisaalta pelottaa, jännittää ja kauhistuttaa... Entä jos mä en pärjääkkään. 

Toisaalta mun on lupa mennä osastolle ilman lähetettä nyt kolme viikkoa. Se on ihan hyvä.  Kolmen viikon päästä on sitten  ensimmäinen intervallijakso ja niitä sitten tulee olemaan lisää tulevaisuudessa. 

Mutta kieltämättä mulla on vähän sellainen olo, että mut vaan potkastiin pellolle. Lääkärikin perusteli, että "osastokin on niin täynnä..." Eli tälläset suht. hyvässä kunnossa olevat mahdollisimman äkkiä pihalle, että osastolla raugoittuisi. Olisin vaan halunnut, että kun kotiudun olo olisi ollut varmempi. Kaikesta huolimatta uskon , että pärjään! Mun on pakko pärjätä. En halua tuottaa kaikille pettymystä, että joutuisin taas pian osastolle. Mun pitää kestää nämä kolme viikkoa, sinne asti kun mulla on se intervalli...

Lähdin aspan työntekiän kyytiin verkoston jälkeen ja kävimme hakemassa uusia lääkkeitä apteekista.. Sinne meni taas rahaa ja kun sitä mulla ei hirveänä ole... Mietin miten mä selviän tän loppu kuun... Ruokaa pitäisi ostaa ja tupakkaa...tilillä on enää varmaan 40€ ja sillä tosiaan loppu kuukausi pitäs elellä... Onneksi makarooni on hyvää...

Ja sitten ois ne bileetkin...
Olen kaikille kyllä sanonut että ne ovat nyyttärit, mutta kyllä mun pitäs boolia tarjota ainakin ja ostaa itselleni muutaman bissen... Mutta en aijo tästä nyt ressata enempää... isä kuitenkin ostaa mulle välillä röögiä ja aina se lainaa mulle rahaa kun sitä tarviin...


<3TM

Lomaa!!

Loma alkaa taas olla ohi. Huomenna taas takaisin osastolle...

Vähän meinaa ahdistaa takaisin mennä, mutta onneksi se on vain yksi yö, toivottavasti. Sitten kun huomenna on se verkostokin... Toivon todella, että se menee niin kuin haluaisin.

Toivoisin että lähtisin perjantaina pidemmälle lomalle ja sitten ensiviikolla joku päivä vain kävisin lääkärinajalla ja pääsisin kokonaan pois. 

Ja sitten haluaisin niitä intervallijaksoja. Ensimmäinen vaikka 3-4 viikon päähän... Toivon todella että kaikki menee hyvin ja kyllä mä uskonkin että menee. Aika paljon mun toiveita on kuunneltu, mitä oon esittäny.

Tämä loma meni jotenkin tosi nopeesti. Näin paljo kavereita ja Zassukin oli yhen yön minun luona. Se kun kuppaa nykyään oikeestaan koko ajan joensuussa, kun sillä on siellä mies... Niin harvemmin nähdään kuin ennen, niin oli kiva jutskata sen kanssa. (Mutta olen kyllä Zassun puolesta niiiin onnellinen, kun hän on viimein tainnut löytää oikein kunnon miehen!)

 ilta meni hyvin , vällä syvällisiä puhuen ja välillä taas tyhmiä vitsejä laukoessa.  Olimme hyvin filosofisia! Mietimme sitä, että entäjos Zassu olisikin minun harha , tai minä hänen... Tai entä jos tämä kaikki onkin vain harhaa.. Eihän sitä koskaan voi tietää..!

 Sitten me teimme vielä ruokaa yhdessä... 

Lihapullia, ruskeaakastiketta ja makarooneja... Hyvää se oli... Parempaa kuin meidän lasagne...Ei siitä enempää... (juustokastikeessa lillui yksi iso möykky maidon seassa) 

oikein kynttiläillallinen!

Tänään sitten kävimme kirppareilla. Ostin uuden lompakon ja mekon. Mekkoa pääsenkin käyttämään, kun pidän ensiviikon lauantaina bileet... juhlitaan mun tupareita, pikkujouluja ja vapautumista! On siinä juhlimista kerrakseen!

Näin myös marjoa ja kävimme yhdessä Niinan luona. Niina on meidän molempien osastotuttu. Niinahan oli joskus mun huonekaverikin. Oikein hauskaa seuraa hänkin...

 Olispa osastolla nytkin tuollaisia tyyppeja. Tai pari mukavaa on, mut loput... no en sano mitään... kun ei tule mitään niin kaunista mieleen...

Mut nyt suihkuun ja nukkumaan!

Kauniita unia kaikille!

<3TM