UK

Pääsinkin tänään osastolata kokonaan pois.

 Vähän ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta olen innoissani ja toisaalta pelottaa, jännittää ja kauhistuttaa... Entä jos mä en pärjääkkään. 

Toisaalta mun on lupa mennä osastolle ilman lähetettä nyt kolme viikkoa. Se on ihan hyvä.  Kolmen viikon päästä on sitten  ensimmäinen intervallijakso ja niitä sitten tulee olemaan lisää tulevaisuudessa. 

Mutta kieltämättä mulla on vähän sellainen olo, että mut vaan potkastiin pellolle. Lääkärikin perusteli, että "osastokin on niin täynnä..." Eli tälläset suht. hyvässä kunnossa olevat mahdollisimman äkkiä pihalle, että osastolla raugoittuisi. Olisin vaan halunnut, että kun kotiudun olo olisi ollut varmempi. Kaikesta huolimatta uskon , että pärjään! Mun on pakko pärjätä. En halua tuottaa kaikille pettymystä, että joutuisin taas pian osastolle. Mun pitää kestää nämä kolme viikkoa, sinne asti kun mulla on se intervalli...

Lähdin aspan työntekiän kyytiin verkoston jälkeen ja kävimme hakemassa uusia lääkkeitä apteekista.. Sinne meni taas rahaa ja kun sitä mulla ei hirveänä ole... Mietin miten mä selviän tän loppu kuun... Ruokaa pitäisi ostaa ja tupakkaa...tilillä on enää varmaan 40€ ja sillä tosiaan loppu kuukausi pitäs elellä... Onneksi makarooni on hyvää...

Ja sitten ois ne bileetkin...
Olen kaikille kyllä sanonut että ne ovat nyyttärit, mutta kyllä mun pitäs boolia tarjota ainakin ja ostaa itselleni muutaman bissen... Mutta en aijo tästä nyt ressata enempää... isä kuitenkin ostaa mulle välillä röögiä ja aina se lainaa mulle rahaa kun sitä tarviin...


<3TM