...

Ihan ekaksi voin ilokseni kertoa, että kriisi on ohi! Oikeastaan koko juttu oli vain iso väärin käsitys... No niin käy kun uskoo kuulopuheia ja muuta.

Tänään mua on ahistanu ihan älyttömästi. En mä varsinaisesti tiedä mistä tämä johtuu, mutta musta tuntuu etten mä riitä. Kun tietäis vain mistä tämä johtuu. Kai mun pitäs ottaa taas tarvittava ai jotain. En vaan haluais selitellä Andelle tätä. Se vaan kyselee ja kun en itekkään tiiä, on aika vaikee vastata sille..

 Sitten mä oon ajatellu luvattoman paljon viiltämistä. Mulla on niin perkelen kova ikävä sitä. Sitä tunnetta, kipua, sitä outoa hyvää oloa, joka siitä tulee, se veri, kaikki. Tuntuu, että mä tarviin sitä! mutta yritän myös muistaa sen morkkiksen mikä siitä tulee, kun tajuaa taas tehneensä tyhmyyksiä. Ja miten mä piilottasin haavat Andelta. Ja kaikista pahinta siinä on se häpeä, kun olen Andelle ja muillekkin luvannut olla viiltämättä. Tuntuu pahalta pettää muut.

 Mut silti mä haluaisin.

<3TM