Ryppyjä rakkaudessa

Vähän meinaa olla rakkaudessa ryppyjä. Ja ehkä vähän isompaakin kriisiä oikeestaan. Mä pelkään että me Anden kanssa erotaan... Mä vaan pelkään mitä tapahtuu jos me erotaan. Niin mulle kun Andelekkin. Meillä on kuitenki molemmilla vähän ongelmaa päässä.

Mehän tavattiin osastolla. Muistan vieläkin  kun me nähtiin ekan kerran. Ande istu osastolla olevassa aulassa keinutuolissa, kun mä olin menossa hakemaan tarvittavaa. En mä sillon kiinnittäny siihen mitään huomioo sen kummemmin. Tervehin mä sitä ohi mennen. 

Siinä meni muutama päivä ja mä läksin lomille. Sen loman aikana Ande lisäs mut facessa kaveriks ja siellä me juteltiin. 

Kun mä palasin osastolle me käytiin pihalla oleskelemassa paljon, että saatiin olla kahestaan.. Meidän piti salata kaikilta koko juttu, koska osastolla tuomo en oli kiellettyä. Ulkona me mentiin läheisen rantasaunan taa ja juteltiin (ja vähän ehkä sylkeekin vaihettiin). Kyllähän pari osasto kaveria oli tajunnu että jotain juttua meillä oli. 

Kun Ande pääs sitten pois ja mä olin lomilla, me käytiin keilaamassa. Kerroin siitä sitten omahoitajalle ja se kysy heti seurustellaanko me. Luulen siis että hoitajatkin oli olleet koko ajan tietosia, että meillä oli jo osastolla juttua, muttei ne halunneet puuttua...

Ja entä jos tämä kaikki on kohta kokonaan pyyhkiytyny pois? Että kohta meitä ei olekkaan. Mä RAKASTAN Andee!! En halua menettää sitä! Jos mä menetän Anden, mulla ei oo enää syytä taistella... Mutta josko tää tästä... Toivottavasti...

Itkuisin terveisin

<3TM