Tuolien kunnostusta ja vähän eilisestätä

Tänään pääsin pitkään odotetulle päivälomalle.

 Iskä tuli hakeman minut aamusta ja suuntasimme remonttikauppaan. Ostimme pensselin, hiomapaperia ja tietysti keltaista maalia.

Kun pääsimme mökille joime kahvit ja rupesimme hommiin. Minä hioin tuoleja ja isä liimaili ja porasi niitä, jotta niistä tulisi jämäkät.

Isukki ruuvailemassa :)

Kun ruuvaus ja hiominen oli tehty aloimme sohia maalia tuoleihin. 

Oli oikeasti todella mukavaa touhuta isän kanssa kerrankin jotain yhdessä. En edes muista millon viimeksi meillä olisi ollut näin hauskaa.

Tältä tuolit näyttivät ennen.... 

...Tässä on sitten jälkeen kuva :)

Kun olimme saaneet tuolit valmiiksi, aloimme grillata. Minulle oli isä ostanut ihania kanapihvejä jotka oli maustettu kivan tulisiksi. Ihanaa vaihtelua sairaalan mauttomille ruuille.

Kun isä lähti minua viemään takaisin osastolle, kävimme matkalla kävimme jäätelöllä ja isä haki minulle vagelma rasian. Tässä siis minä kirjoitan ja nautin samalla ihanan makuisista vadelmista!

Nam! sori huono kuva....

Sitten eiliseen:

Kirjoitin piiiitkän teksit eilen, mutta minä nörtti onnistuin hävittämään sen... Kirjoitin siis sellaisen tunnin turhaan, enkä jaksanut aloittaa uudestaan.

Eilen aamulla kävin ystäväni M:n kanssa aamulenkillä ja oli aivan ihana sää. Onneksi silloin ei ollut vielä kamalan kuuma. Kävelimme n.3-4km ja matka meni joutuisasti rupatellessa.

Lenkin jälkeen minulla oli omahoitaja keskustelu. Puhuimme aika paljon Andesta. Minun pitäisi ehkä keskustella hänen kanssaan, mutta se ahdistaa ja oikeastaan pelottaakin minua. Mitä jos en kestä? En halua itkeä enää hänen edessään. Haluan näyttää että olen vahva. Haluan että Ande tajuaa että on tehnyt niin pirun paskasti minulle. Hänellä oli toinen samalla kun hän seurusteli minun kanssa. Toivottavasti joku tekisi hänelle sen saman.

Mutta onhan minun pakko puhua sen kanssa viimestään ennen kuin muutan pois. Sitten saan unohtaa hänet ikiajoiksi. En ottaisi häntä takaisin vaikka maksettaisi! (tai no, jos saisin joka kuukausi miljoonan, voisin katsella Andea ehkä puolivuotta... ja sitten tehdä sille saman, minkä se teki minulle...) 

Keskustelun jälkeen tuli vielä HR käymään. Lupasin hänelle joululahjaksi sellaiset palatossut. Sain sen eilen valmiiksi ja HR pääsi sovittamaan sitä. Se oli onneksi juuri sopiva hänelle. Tuskin maltan odottaa jouluun, vaan annan ne heti kun saan toisen valmiiksi... (pitäisi tosin aloittaa varmaan sen tekeminen)

Siinä varmaan nyt tärkeimmät...

kauniiita unia!

<3TM

Perjantaita

Aamulla näytti, että tästä päivästä tulee tylsä ja tavallinen päivä osastolla. Ei siis mitään tekemistä.

Päätimme kuitenkin ystäväni HR:n kanssa lähteä meidän mökille uimaan. Suurin piirtein rukoilin hoitajia polvillani, että saisin lähteä, ja niinhän siinä kävi, että pääsimme. 

Vesi oli aika kylmää, mutta tuli kyllä tosi hyvä olo sen jälkeen. 

Uinnin raikkaana ja niin edustavana!

Uinti reissun jälkeen meille tuli nälkä, siispä suuntasimme mäkkiin mussuttamaan! Oikeastaan minulla ei olis edes ollut lupaa mennä sinne, vaan olisi pitänyt tulla suorinta tietä osastolle, mutta kyllä el maco chicken mcwrap voittaa kukkakaalikeiton...

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, emme suunnanneet mäkistäkään sairaalalle, vaan päätimme kiertää vielä kallen kirppiksen.

Löysin kivan punaisen  veromodan neulepaidan ja kirjan, joka vaikutti oikein hyvältä..Sellainen perineteinen rakkaushöppä kirjahan se on, mutta juuri nyt kaipaankin juuri jotain hyyyvin kevyttä lukemista, koska keskittymis kykyni ei ole vieläkään ihan huipussaan. 

"Virallinen tarinahan", (siis se jonka kerroin hoitajille), on se että sain paidan ja kirjan kaveriltani...Toisaalta tuskin ne hoitajat suuttuisi kovinkaan paljon....

Sitten äiti ja isäpuli kävivät ja toivat (luojankiitos) tupakkaa. Näin myös pikaisesti Elvistä, omaa pikku karvaturpaani <3

Nyt nukkumaan!
Kauniita unia, oman kullan kuvia
<3TM

Uusi Elämä

Kaikki on muuttunu. Koko mun elämä. Kaikki.

En ole kirjottanut koko kesänä. Oikeastaan Anden takia. Hän ei halunnut että kirjoitan, joten lopetin kirjoittamisen, koska en halunnut/ jaksanut riidellä asiasta.

Pariviikkoa sitten maanantaina hän kertoi pettäneensä minua. Sekosin ja hypin junaradalla. Kaverit löysivät kuitenkin minut. Ande pyyteli anteeksi ja anteeksi. En kuunnellut. Kun sain tilaisuuden vedin taas kasan lääkkeitä. Jäin (kuten arvata saattaa) kiinni ja eikun kyssiin ambulanssilla sairaalaan. Minä kuitenkin päätin että nyt on loppu Anden kanssa.

 En enää jaksa.

 Ande ei ollut se unelmieni mies. Hän nolasi minua aina kavereitteni edessä. Millon olin ruma ja läski ja milloin aivan liian tyhmä, mutta aina olin kuitenkin  huono. Tuntui, että aina olin vääränlainen teinpä minä mitä tahansa. Ja entäs sitten kun halusin lenkkeillä ystäväni kanssa.sain kuulla hirveää valitusta. Ja minunhan oli pakko raahautua lenkille koska Elvis (kk mäyrikseni). Kai minun olisi pitänyt lenkkeillä yksin tai jotain... Minä myös maksoin kaiken elämisen. Ruuat, bensat ja laskut. No vuokrasta Ande maksoi puolet. Tuntui kuin elättäisin hänet.

 En vain uskaltanut lähteä siitä, koska meilläoli yhteinen koti ja elämä. Ajattelin että ehkä hän oppii arvostaaan minua... HAH! kuinka väärässä olin.

Lisäksi en saanut joutua osastolle. Jouduin sinnittelemään viimeiseen asti pahan oloni kanssa ja jos jouduin osastolle hän sanoi että, jos et pääse viikossa pois me eroaisimme. No päädyin siis esittämään osastolla että olisin muka valmis kotiin. No, tämä sai aikaan kierteen. Olin pariviikkoa kotona ja sitten pari päivää osastolla ja taas kotiin ja sitten osastolle. En saanut ikinä parannella rauhassa. Ja minulla oli koko ajan paha olla. 

Ja auta armias jos itkin kotona! "Taas sinä voliset". Päädyin eron pelossa piilottamaan kaiken ja se jos mikä oli rankkaa. Tämä kaikki johti siihen että halusin vain pois. Kuolla. 

Kaiken lisäksi hän otti uuden tyttöystävän vain 2päivää meidän eron jälkeen. Hän siis rakasti minua todella... HAHAHAH!!

Nyt olen osastolla. Minun elämä alkaa olla järjestyksessä. 

Minä olen löytänyt uuden asunnon ja tänään kirjoitin vuokrasopparin. Pääsen muuttamaan 1.9. Minä niin odotan sitä! Odotan että pääsen laittamaan ihanan kodin minulle ja Elvikselle.

Joudunhan minä tosin olemaan varmaan vielä jonkin aikaa osastolla. Pitäähän minun harjoitella yksin olemista taas lomien muodossa ja muuta. Eikä minun tietenkään tarvitse ihan yksin pärjätä. Olemme miettineet, että saisin aspan tuen  ja avohoito jatkuu ian normaalisti. Aluksi aspan kotikäynnit ovat luultavasti 3kertaa viikossa ja sitä muutetaan tarpeen mukaan ja avohoidon kontakti jatkuisi ennallaan kerran viikossa. Luulen siis että tulisin pärjäämään ihan hyvin siviilissä!

 Maanantaina pääsen päiväloalle isäni kanssa ja me tuunaamme minulle kaksi pinnatuolia keittöön. Kädet oikein syyhyää että pääsen maalaamaan ja muutenkin kunnostamaan ne! Ja toisaalta on myös kiva puuhailla isipapan kanssa kerrankin jotain yhdessä. (jos luit edellistä blogiani, niin tiedät varmasti miten vaikeat meidän välimme olivat...)

Torstaina sitten pääsen HR:n kanssa kaupungille. Käymme luultavasti kiinalaisessa syömässä ja sitten kierrämme kirpputoreja. Josko löytäisin jotain kivaa uuteen kotiini!

Tällä hetkellä minun elämäni hymeilee. En kaipaa enää Andea ja olenkin päättänyt, että hetken aikaa haluan ollakkin sinkku! Saan tehdä juuri mitä haluan, milloin haluan, eikä kukaan määräile minua! Sitä minä haluan juuri nyt!

<3TM