Kaikki on muuttunu. Koko mun elämä. Kaikki.
En ole kirjottanut koko kesänä. Oikeastaan Anden takia. Hän ei halunnut että kirjoitan, joten lopetin kirjoittamisen, koska en halunnut/ jaksanut riidellä asiasta.
Pariviikkoa sitten maanantaina hän kertoi pettäneensä minua. Sekosin ja hypin junaradalla. Kaverit löysivät kuitenkin minut. Ande pyyteli anteeksi ja anteeksi. En kuunnellut. Kun sain tilaisuuden vedin taas kasan lääkkeitä. Jäin (kuten arvata saattaa) kiinni ja eikun kyssiin ambulanssilla sairaalaan. Minä kuitenkin päätin että nyt on loppu Anden kanssa.
En enää jaksa.
Ande ei ollut se unelmieni mies. Hän nolasi minua aina kavereitteni edessä. Millon olin ruma ja läski ja milloin aivan liian tyhmä, mutta aina olin kuitenkin huono. Tuntui, että aina olin vääränlainen teinpä minä mitä tahansa. Ja entäs sitten kun halusin lenkkeillä ystäväni kanssa.sain kuulla hirveää valitusta. Ja minunhan oli pakko raahautua lenkille koska Elvis (kk mäyrikseni). Kai minun olisi pitänyt lenkkeillä yksin tai jotain... Minä myös maksoin kaiken elämisen. Ruuat, bensat ja laskut. No vuokrasta Ande maksoi puolet. Tuntui kuin elättäisin hänet.
En vain uskaltanut lähteä siitä, koska meilläoli yhteinen koti ja elämä. Ajattelin että ehkä hän oppii arvostaaan minua... HAH! kuinka väärässä olin.
Lisäksi en saanut joutua osastolle. Jouduin sinnittelemään viimeiseen asti pahan oloni kanssa ja jos jouduin osastolle hän sanoi että, jos et pääse viikossa pois me eroaisimme. No päädyin siis esittämään osastolla että olisin muka valmis kotiin. No, tämä sai aikaan kierteen. Olin pariviikkoa kotona ja sitten pari päivää osastolla ja taas kotiin ja sitten osastolle. En saanut ikinä parannella rauhassa. Ja minulla oli koko ajan paha olla.
Ja auta armias jos itkin kotona! "Taas sinä voliset". Päädyin eron pelossa piilottamaan kaiken ja se jos mikä oli rankkaa. Tämä kaikki johti siihen että halusin vain pois. Kuolla.
Kaiken lisäksi hän otti uuden tyttöystävän vain 2päivää meidän eron jälkeen. Hän siis rakasti minua todella... HAHAHAH!!
Nyt olen osastolla. Minun elämä alkaa olla järjestyksessä.
Minä olen löytänyt uuden asunnon ja tänään kirjoitin vuokrasopparin. Pääsen muuttamaan 1.9. Minä niin odotan sitä! Odotan että pääsen laittamaan ihanan kodin minulle ja Elvikselle.
Joudunhan minä tosin olemaan varmaan vielä jonkin aikaa osastolla. Pitäähän minun harjoitella yksin olemista taas lomien muodossa ja muuta. Eikä minun tietenkään tarvitse ihan yksin pärjätä. Olemme miettineet, että saisin aspan tuen ja avohoito jatkuu ian normaalisti. Aluksi aspan kotikäynnit ovat luultavasti 3kertaa viikossa ja sitä muutetaan tarpeen mukaan ja avohoidon kontakti jatkuisi ennallaan kerran viikossa. Luulen siis että tulisin pärjäämään ihan hyvin siviilissä!
Maanantaina pääsen päiväloalle isäni kanssa ja me tuunaamme minulle kaksi pinnatuolia keittöön. Kädet oikein syyhyää että pääsen maalaamaan ja muutenkin kunnostamaan ne! Ja toisaalta on myös kiva puuhailla isipapan kanssa kerrankin jotain yhdessä. (jos luit edellistä blogiani, niin tiedät varmasti miten vaikeat meidän välimme olivat...)
Torstaina sitten pääsen HR:n kanssa kaupungille. Käymme luultavasti kiinalaisessa syömässä ja sitten kierrämme kirpputoreja. Josko löytäisin jotain kivaa uuteen kotiini!
Tällä hetkellä minun elämäni hymeilee. En kaipaa enää Andea ja olenkin päättänyt, että hetken aikaa haluan ollakkin sinkku! Saan tehdä juuri mitä haluan, milloin haluan, eikä kukaan määräile minua! Sitä minä haluan juuri nyt!
<3TM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyvä lukija, jätäthän jälkesi blogiini! ;D