Tuolien kunnostusta ja vähän eilisestätä

Tänään pääsin pitkään odotetulle päivälomalle.

 Iskä tuli hakeman minut aamusta ja suuntasimme remonttikauppaan. Ostimme pensselin, hiomapaperia ja tietysti keltaista maalia.

Kun pääsimme mökille joime kahvit ja rupesimme hommiin. Minä hioin tuoleja ja isä liimaili ja porasi niitä, jotta niistä tulisi jämäkät.

Isukki ruuvailemassa :)

Kun ruuvaus ja hiominen oli tehty aloimme sohia maalia tuoleihin. 

Oli oikeasti todella mukavaa touhuta isän kanssa kerrankin jotain yhdessä. En edes muista millon viimeksi meillä olisi ollut näin hauskaa.

Tältä tuolit näyttivät ennen.... 

...Tässä on sitten jälkeen kuva :)

Kun olimme saaneet tuolit valmiiksi, aloimme grillata. Minulle oli isä ostanut ihania kanapihvejä jotka oli maustettu kivan tulisiksi. Ihanaa vaihtelua sairaalan mauttomille ruuille.

Kun isä lähti minua viemään takaisin osastolle, kävimme matkalla kävimme jäätelöllä ja isä haki minulle vagelma rasian. Tässä siis minä kirjoitan ja nautin samalla ihanan makuisista vadelmista!

Nam! sori huono kuva....

Sitten eiliseen:

Kirjoitin piiiitkän teksit eilen, mutta minä nörtti onnistuin hävittämään sen... Kirjoitin siis sellaisen tunnin turhaan, enkä jaksanut aloittaa uudestaan.

Eilen aamulla kävin ystäväni M:n kanssa aamulenkillä ja oli aivan ihana sää. Onneksi silloin ei ollut vielä kamalan kuuma. Kävelimme n.3-4km ja matka meni joutuisasti rupatellessa.

Lenkin jälkeen minulla oli omahoitaja keskustelu. Puhuimme aika paljon Andesta. Minun pitäisi ehkä keskustella hänen kanssaan, mutta se ahdistaa ja oikeastaan pelottaakin minua. Mitä jos en kestä? En halua itkeä enää hänen edessään. Haluan näyttää että olen vahva. Haluan että Ande tajuaa että on tehnyt niin pirun paskasti minulle. Hänellä oli toinen samalla kun hän seurusteli minun kanssa. Toivottavasti joku tekisi hänelle sen saman.

Mutta onhan minun pakko puhua sen kanssa viimestään ennen kuin muutan pois. Sitten saan unohtaa hänet ikiajoiksi. En ottaisi häntä takaisin vaikka maksettaisi! (tai no, jos saisin joka kuukausi miljoonan, voisin katsella Andea ehkä puolivuotta... ja sitten tehdä sille saman, minkä se teki minulle...) 

Keskustelun jälkeen tuli vielä HR käymään. Lupasin hänelle joululahjaksi sellaiset palatossut. Sain sen eilen valmiiksi ja HR pääsi sovittamaan sitä. Se oli onneksi juuri sopiva hänelle. Tuskin maltan odottaa jouluun, vaan annan ne heti kun saan toisen valmiiksi... (pitäisi tosin aloittaa varmaan sen tekeminen)

Siinä varmaan nyt tärkeimmät...

kauniiita unia!

<3TM