Sisko

Tuntuu että olen taas vähän rikki. pienellä säröllä vasta.

 Vielä mä pärjään. 

Taidan olla vähän väsynyt! Mun vaan pitää ottaa vähän iisimmin. 

Vähemmän menoja ja enemmän omaa aikaa!

Pelottaa. 

Sisko ja isä on kolarista tulossa. Siskolla oli työhaastattelu sinne. PELOTTAA! Entä jos se saa sen työn? 

Oisin mä sen puolesta tosi onnellinen, mut en mä pärjää ilman sitä! 

Sisko on mulle mun rakkain perheenjäsen. Se on ollu aina, siis ihan aina, mun tukena. Se on aina pelastanu mut kun mulla on ollu paha olla. Mä oon aina ollu tervetullut sen luo. Ja Ensku, se on mulle jotain niin rakasta!. 

Entä jos ne lähtee sinne kauas? Kuka mut sitten pelastaa?

Tiiän kyllä ettei sisko mua jätä, että kyllä se edelleenkin soittaisi mulle joka ikinen päivä ja varmistaisi että oon kunnossa, mut silti se on siellä jossain.

Mun vaan pitäis olla onnellinen sen puolesta! Se on sen unelma, että se pääsis muuttamaan lappiin! Ja oonhan mä sen puolesta onnellinen, mut mua pelottaa se, että jos ne lähtee sinne! 

Eikä se ees oo vielä varmaa saako se sitä työtä... 

Silti mä itken täällä kun kirjotan tästä... Mut mä pärjään aina... Jotenkin. 

Mä oon aina ollu sitä mieltä, että unelmiaan pitää seurata! Siispä pyyhin kyyneleeni ja olen onnellinen siskoni puolesta, jos hän sen työpaikan saa!

<3TM